JÄSENTIEDOTE — lehden "valittuja paloja"

 

Kokko - Kokkonen Sukuseura ry

perustettu 1993

Närhin tyttöjä

Amerikan sukulaisia
Rosa (o.s. Kokkonen 1881–1955) ja Emil Närhen (1877–1925) tyttäret
vasemmalta Rosa Andersson, Nelly Ylitalo, Helena Ylitalo, Hilda Pouttu, Johanna Heikkilä (Mauck)
sekä Helmi Ragar. Heistä Helena ja Hilda ovat kaksoset

Jäsentiedote 26 / 2008



Ville ja Iita Vainion perillisten sukukokous Reisjärvellä
(Otto Vilhelm ja Iida Juhontytär os. Kokkonen)
 

Tässä on kuvia Ville ja Iita Vainion perillisten sukukokouksesta

 

Martta ja Liisa Vainio
Martta Vainio ja Liisa Siljander
Petäjämäestä on rakennettu monipuolinen ulkoilukeskus. Ville ja Iita saivat aikanaan 10 lasta, joista neljä kuoli pienenä. Lauri, Eero, Esko ja äitini Laina ovat sittemmin poistuneet ajasta iäisyyteen, ja energisinä. Läsnä oli myös kolmannen ja neljännen polven edustajia. Viides polvi ja Eeron perilliset eivät päässeet, mutta ensikerralla lupasivat tulla. Nuoria oli nyt paljon koolla ja siitä iloitsimme. Kaikkiaan meitä oli 50 henkilöä. Vettä satoi kuin aisaa, mutta se ei meitä haitannut.  Martta täti oli joutuisana ihmisenä ennättänyt mustikkametsään meitä odotellessaan. Huonosti kertoi mustikoita olevan, mutta kukas sitä marjapaikkansa paljastaa.

Aluksi söimme ja isoruokaisia kun olemme, oli keitto loppua kesken, vaan eipäs loppunut. Tämä kokoontuminen ei ollut ihan ensimmäinen. Olemme pitäneet muutama vuosi sitten parit pikkujoulut. Kun olimme tavanneet vain hautajaisissa, päätimme, että täytyy meillä olla myös yhteisiä ilon juhlia. Siitä syntyivät pikkujoulut ja nyt olemme päättäneet kokoontua joka kolmas vuosi kesän aikaan.

Kuulumisten jakaminen on yksi tärkeimmistä asioista. Oli mukava kuulla missä päin suku liikkuu ja mihin kolmas ja neljäs polvi on asettunut. Aistittavissa oli välillämme vallitseva luja side. Vaikka olemme hajallaan ympäri Suomea ja osin ulkomailla, emmekä kovin usein toisiamme näe, se yhteyden tunne jotenkin on olemassa. Hurtti huumori ja puheensorina täyttivät huoneen. Juttua riitti niin paljon, että osa ”virallisesta” ohjelmasta jäi suorittamatta. Mutta jatketaan siitä sitten ensikerralla.

Villen ja Iitan lapsenlapsia sukukokouksessa heinäkuun viimeisenä lauantaina 2008
Villen ja Iitan lapsenlapsia sukukokouksessa heinäkuun viimeisenä lauantaina 2008 Reisjärvellä

Hymyn pilke silmäkulmassa summasimme suvussa vallitsevia piirteitä: Puheliaisuus, huumori, positiivinen elämän asenne, työhulluus, allergiat ja heinänuha
musiikki ja luovuus, persoonallisuus, uskonnollisuus, yhteiskunnallinen ja kirkollinen aktiivisuus luottamustoimissa. Tässä tuli lueteltua vain muutamia.
Vaatimattomuutta en ”muistanut” mainita. Sen panin merkille, että moni on hyvin vaativassa työssä, mutta suuria johtajia ei joukossa liiemmin ole.
Nuoret halusivat muistuttaa, että jokainen on tärkeä omalla paikallaan, oli se elämäntehtävä sitten mikä tahansa. Ihmisarvo on syntymässä saatu
ja sitä ei lisää tai vähennä koulutus, maallinen asema tai arvostus.

 Neljättä polvea Vainioita
Tässä on neljättä polvea Ville ja Iita Vainion perillisiä Reisjärvellä 2008

Iän karttuessa olen huomannut oman suvun merkityksen
 lisääntyvän ja olen ymmärtänyt sen, että verisiteitä ei korvaa mikään.
On asioita ja tunteita, joita ei tarvitse selittää. Sitä vain tuntee lämpöä
ja rakkautta omiinsa, vaikka ei näkisikään.
Olen ylpeä ja Luojalle kiitollinen meistä kaikista Villen ja Iitan perilliset.

Marja-Liisa (Maisa) Hautamäki; Laina Kinnusen (os.Vainio) vanhin tytär



Muistolähtö raviradan puuhamiehelle TURPEELAN WEIKON ELOAJO

- ajettiin Pihtiputaalla elokuisena sunnuntaina. Totoravit järjestettiin 12. päivä elokuuta 2007 Pihtiputaan raviradalla Alvajärven kauniissa maisemissa. Turpeelan papan nimikkolähdön valmisteli Weikon vanhimman tyttären tytär Tuula Kokkonen (o.s. Hämäläinen) yhdessä serkkujensa kanssa.

Taustalla on papan panos paikkakunnan hevosystävien hyväksi. Ravirata Hiekan Hippos sijaitsee pääosin Turpeelaisille kuuluneilla mailla. Hevosystävien historiikin mukaan pappa on ollut ravirata – asiassa  puuhamiehenä ja myynyt aikoinaan maat Hevosystäväinseuralle hyvin edulliseen hintaan. Ja olihan niitä hevosia Turpeelan tallissakin.  Hevosharrastuksen kipinä on siirtynyt ammattina tai harrastuksena Turpeelaisilta polvelta toiselle, kolmannelle, neljännelle....

Tuula kirjoitti ravien käsiohjelmaan muutaman sanan papastamme Weikosta.
 "Turpeelan isäntä Weikko Valtter Hämäläinen (14.8.1903 – 28.4.1988) oli pihtiputaalainen maanviljelijä, kirvesmies-muurari ja paikallisvaikuttaja. Jälkipolvet haluavat muistaa Turpeelan Weikkoa elokuun totoravien nimikkolähdöllä. Juhlavuottaan viettävä suomenhevonen oli Weikko Hämäläiselle – kuten muillekin tilallisille – välttämätön kumppani maa – ja metsätöissä.

Turpeelan tallissa, aivan kirkonkylän keskellä, oli hevonen tai pari aina 60 – luvulle saakka. Hevosurheilusta Hämäläinen kiinnostui sotien jälkeen, jolloin hän poikineen osallistui moniin paikallisiin kilpa – ajoihin. Tuohon aikaan ajoareenana olivat Myllysuon suora, Asematie sekä jääradat. Kantakirjatulla Lenko – tammalla Hämäläinen voitti mm. silloisen kiertopalkintopokaalin.

Kun Pihtiputaalle alettiin havitella omaa ravirataa, oli Weikko Hämäläinen aktiivisesti järjestelyissä mukana. Matti-veljineen hän myi Hevosystäväinseuralle maa-alueita ravirataa varten ja toimi puhemiehenä muiden palstojen ostossa. Hiekan Hippoksen talkoisiin on 60 – luvulta alkaen osallistunut neljä sukupolvea turpeelaisia. Weikon verenperintönä hevosurheilusta on tullut harrastus tai ammatti monille Hämäläisille.

Weikko ja Hilda Turpeelassa kultahääpäivänä 1977
Weikko ja Hilda kultahääpäivänä helmikuussa 1977
Weikon lapsenlapsista mm. Eeron vanhin poika Reino on osallistunut lukuisiin raveihin omilla hevosilla. Samoin Vihtavuoresta Yrjön pojat Pekka ja Heikki. Unohtamatta Väinön poikaa Teuvoa, joka on tehnyt elämäntyönsä hevostenhoitajana ulkomailla. Papan muistolähtö herätti niin paljon kiinnostusta Weikon ja Hildan jälkeläisissä että aika näyttää tuleeko Weikon omasta nimikkolähdöstä jokavuotinen perinne.

Miten Hilda ja Weikko tulevat Kokkosiin?

  • Hilda oli omaa sukua Kokkonen
  • Hänen vanhempansa olivat:
    Ivar Kokkonen (1874 – 1928) ja Ida Wilhelmintytär Vironen (1878 – 1953).
  • Ivarin vanhemmat olivat:
     Abel Gustafinpoika Kokkonen (1849 – 1919 ) ja Wilhelmina Abrahanimtytär Rautiainen (1849 – 1937).
  • Abelin vanhemmat:
    Gustaf Kokkonen (1813 – ) ja Brita Kaisa Wäisänen (1817 – 1889),
  • Gustafin vanhemmat:
    Lars Kokkonen
    (1784 – ) ja Johanna Ruuska (1789 –) 

  • Weikon vanhemmat olivat:
    Otto Heikinpoika Hämäläinen (1871 – 1936) Pihtiputaan kirkonkylän Turpeelasta ja Hilma Katariina Samueltytär Myllynen (1874 – ?).
  • Hilman vanhemmat:
    Johan Johannespka Myllynen (1797 – ) ja Anna Caisa Gustatintr. Kumpulainen (1794 – ?),
  • Johanin vanhemmat: Johannes Mattspka Myllynen (1771 –) ja Anna Greta Argilander (1774 Luomala –) Myllyset tulevat myös Kokkosiin Kumpulaisten kautta > Kokkinen > Kokkonen.

 1700 – luvun puolivälissä tuli Kokko – Kokkosen suvun kantatilalta Viitasaaren Koliman kylän Kokkolasta talollisen tytär Helena Kokkonen miniäksi Turpeelaan (sukunimi oli silloin vielä Paananen. Sukunimi muuttui Hämäläiseksi kun Henric Gabriel Hämäläinen (1828 – 1905) tuli 1800 – luvun puolivälissä kotivävyksi Turpeelaan).

  •  Talollisen tytär HELENA/ Helga (Lena) Markusdotter KOKKONEN s. 16.5.1734 Viitasaari Koliman Kylä Kokkola k. Pihtipudas (kirkonkirjat palaneet pappilan palossa 01.07.1881)
  • Vanhemmat:B. Marcus Kockonen s. noin 1705, k.08.10.1747 (11.10.) Kockola, 42 v.ja Agneta Gustafintr. Panain (vihitty 15.11.1730 V:saari) s. 30.01.1713 (8.2.) Kockola k. 07.03.1787 (18.3.) Kockola, Gördsvärd., ålderdom 65 v (vanhemmat: Gustaf Pananen ja Walborg Matstr. ) vihitty 30.5.1757 pso talollisen poika Turpeelasta MATTS PAANANEN

    Heille on merkitty seuraavat lapset:
  • 1. Catharina s. 07.05.1758 (10.6) Pihtipudas Turpeela k.19.06.1762 (24.6.) Turpela, ett prn Caisa, mesl. 4 v
  • 2. LAURENTIUS (Lars) s. 01.02.1760 (9.3)Pihtipudas Turpeela
  • 3. MATHIAS (Matts) s. 19.05.1762 (23.5.) Pihtipudas Turpeela
  • 4. GUSTAVUS s. 16.03.1765 (16.3) Pihtipudas Turpeela
    5. HENRICUS s. 24.03.1766 (9.4) Pihtipudas Turpeela
  • 6. Agnetas. 20.02.1770 (23.2) Pihtipudas Turpeela k.18.08.1777 ( 24.8.) Turpela. b. , rötsot 7 v
  • 7. Andreas s.16.12.1773 Pihtipudas Turpeela
  • 8. Lena s.05.05.1777 (h„t„kastettu) (V:saari) Pihtipudas Turpeela k.06.05.1777 (25.5.) Turpela, o.b.s. Ky. ä. 1 å
  • 9. JOHANNES (Johan) s. 14. 3.1778 (20.3) Pihtipudas Turpeela

Muistokirjoitus

 Paavo Kajasviita

Lehtori Paavo Juhani Kajasviidan maallinen taival päättyi pitkällisen sairauden uuvuttamana 8.12.2006 Kajaanissa.

Paavo-veljemme syntyi Impi ja Arvi Kanasen 11 – lapsiseen perheeseen 17.5.1934 Pihtiputaan Ilosjoen Lehtolassa.
Paavosta varttui ahkera poika jo nuorena. Hän joutui ja tahtoi aina auttaa meitä kuutta nuorempaa sisarusta.
Monet leikit, hiihtolenkit, mäenlaskut, kesällä uimisen ja onkimisen vapaa-aikana opimme Paavon johdolla.
Saimme ihailla isoveljen voimaa ja ketteryyttä monissa maalaistalon lukemattomissa töissä.
Nuoruusvuosina Paavo urheili, ja juoksu oli yksi lempilaji. Hän lämmöllä muisteli noita tutuksi tulleita urheilukavereita.

Rakkaan äitimme yksi tärkeä opetus oli raittiuskasvatus, mikä näkyi myös Paavon elämässä.
Sitten Paavon tie vei armeijaan Mikkeliin, minkä jälkeen opiskelupaikka aukesi Kajaanin seminaariin.
Iloinen Paavo lähti opiskelemaan ja hän valmistui 1965, jonka jälkeen alkoi vastuullinen kasvatustyö.
Sotkamon tyttö Helli Tuhkanen johdatettiin Paavon vierelle ja 18.9.1966 he solmivat avioliiton.
Helli on ollut uskollinen elämänkumppani loppuun saakka, minkä Paavo ihaillen puolisoaan toi monta kertaa esille.

Vuosina 1968 – 72 he olivat USA:ssa opetustyössä. Sitten he saapuivat kotimaahan, Paavo, Helli
ja 3 – vuotias touhukas poika Tony, joka puhui englantia, japania ja suomea.
Myöhemmin Paavon ja Hellin perheeseen syntyi tyttö, Piia. Asuinpaikaksi tuli Kajaani ja työpaikaksi
seminaari, jossa Paavo ja Helli tekivät elämäntyönsä. Syntymäkoti Lehtola tuli Paavolla ja perheelle
rakkaaksi ja loppuun asti voimia antavaksi paikaksi. Paavo ja Tony alkoivat rakentaa Lehtolan päärakennuksen
paikalle uutta ja ehompaa rakennusta, jonka Tony on suunnitellut ja piirtänyt. Paavon tinkimätön kädenjälki
näkyy myös hänen rakennustöissään. 22. joulukuuta 2006 olimme saattamassa Paavoa Kajaanissa.

Suurella joukolla rakkaat työtoverit olivat saapuneet surutilaisuuteen tuomaan lohtua ja mieleenpainuvaa
oli kuulla moniäänisesti laulettu laulu Maa on niin kaunis. Myös Paavon elämässä musiikilla oli suuri merkitys.
Heimo – veljemme siunatessa poisnukkunutta muistui mieleeni: meitä on jäljellä kahdeksan sisarusta hyvien
vanhempien ja hyvän, vaatimattoman kodin lapsia.

Paavoa jäivät kaipaamaan puoliso Helli, Tony ja Piia perheineen sekä siskot ja veljet.
Paavon muistoa kunnioittaen Aila – sisar

Miten Paavo tulee Kokkosiin?

 Impi Kananen äitinsä kanssa

Vasemmalla on Paavon äiti Impi Maria Villentr. Kananen  o.s. Vironen (1906 – 1986),
puoliso Arvi Paavonpka Kananen (1901 – 1980).


Helen tyttärineen ihastui Suomeen

”Oli ihana kokemus tavata niin monia sukulaisia Suomessa, ja ruoka ja leivonnaiset olivat erinomaisia.
Tyttäreni kiittivät minua että vein heidät tapaamaan niin mukavia ihmisiä.”

Kesä 2007 toi Suomeen jälleen uusia Amerikansukulaisia, kun Hilda ja Pentti Poutun tytär Helen Pouttu Cooke, 61,
 ja hänen tyttärensä Leslie Danford, 25, ja Haley Cooke, 17, tutustuivat suomalaisiin juuriinsa elokuussa.
Helenin isovanhemmat Ruusa (Rosa) Kokkonen ja Emil Närhi olivat lähtöisin Pihtiputaan Ilosjoelta.
Yhdeksästä päivästä tuli ikimuistoisia. Matka alkoi jo USA:ssa, kun monien Suomen sukulaisten jo hyvin
tuntema Helenin serkku, Karen Baker, tiedusteli ja keräsi materiaalia.

Sähköpostiviestien vieraat ensin tutustuivat
Helsinkiin ja jatkoivat matkaa Helenin isän kotiseudulle Ylistaroon, jossa pikkuserkku (toinen serkku) Tiina Panula
toimi teho-oppaana. Ja kyllä: Pentti Pouttu on suoraan sukua miehelle, joka nuijasodan vuoksi oli Turun linnassa vankina!
Ylistarosta
vieraat ajoivat Vaasaan, ihastuivat Pohjanmaan museon taiteeseen ja esinekokoelmiin ja viettivät
vielä kokonaisen päivän saariston luonnonsuojelualueella. Itään tullessaan he tervehtivät Ylistarossa Marja Kaartisen
perhettä ja kokivat kirkossa lumoavan musiikkihetken, kun nuori nainen harjoitteli uruilla. Savusauna, kirjoja,
lohta... Leslie ajoi väsymättä Pihtiputaalle, missä serkku (jälleen toinen serkku) Aila Hytönen miehensä Martin kanssa
otti matkalaiset huomaansa. Ailan miniä Pia toimi hyvänä tulkkina ja joukossa oli myös USA:ssa pitkään asunut,
Ailan edesmenneen Paavo-veljen puoliso Helli. Niinpä koko joukko naisia, mukana Pian lapset, johti vieraat matkan
suureen elämykseen: Hytösten savusaunaan upean Kolima-järven rannalla! Ja se ihana ateria...Vieraat saivat käydä
katsomassa myös Emil Närhin lapsuudenkotia. Aika oli mennyt siivin, oli lähdettävä kohti Helsinkiä. Vieraat ajoivat pikku
vuokra-autollaan paluumatkalla vielä yhden toisen serkun luo Keuruun Haapamäelle. Meillä Omenamäessä tarjosin
hirvilounaan, ja iloksemme löysimme Helenin kanssa paljon yhteistä: hänkin on opiskellut muun muassa kirjallisuutta
ja taidehistoriaa. Tytöt ryntäsivät heti kirjojen kimppuun – nuorempi Haley katosi toiseen maailmaan, kun hyllystä löytyi
vanhakielinen Shakespeare. Piipahdimme vielä mökillä, missä Helen tutki puutarhaa puolisoni Aapon kanssa. Vielä oli
edessä paljon: Lahdessa jazzfestivaalit, päivä Turussa vankilaa ja linnamuseota katsomassa ja upea lohipäivällinen
Jari ja Anniina Poutun
kotona Kirkkonummella. Ja siellä Haleylle suomenkielisiä Harry Potter –kirjoja! Helen puolestaan
sai englanninkielisenä Antti Tuurin Pohjanmaa-teoksen. Me taas saamme tästä lehdestä lukea Helenin Paula-siskon
Saunapäivä-runon. Viimeiset muistot jäivät kolmen naisen mieleen Helsingin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.
Sitten kone kiisi kohti Amsterdamia ja edelleen USA:n Illinoisin osavaltiota, mutta miten paljon enemmän sukulaisia he
olisivat tahtoneet tavata! Siksi toivotammekin: Tervetuloa takaisin ja sukujuhliin – siellä meitä löytää sankan joukon!
Orvokki Vääriskoski, o.s. Vironen


Helen Pouttu Cooke
Helen Pouttu Cooke, sakä tyttäret  Haley Cooke, 17 ja Leslie Danford, 25,