Täältä Kokkolan niemestä on meidän sukumme lähtenyt maailmaa valloittamaan.

Kokkolan niemi nykyään
kuva 9.8.1996 Hannu Vallas Lentokuva oy

Artur Kokko oli Kokkolan talon isäntä yhdessä veljensä Eemilin kanssa. Hän oli poikamies. Artur Gustafinpka Kokko syntyi
Viitasaarella, Koliman kylän Kokkolassa
9.12.1876 ja kuoli Viitasaarella 1946. Arturin kuoleman jälkeen Kokkola jäi hänen veljensä
Eemilin pojan, Veikon leskelle Signelle ja tämän tyttärelle Liisalle. Artturin kuoleman jälkeen Kokkolassa pidettiin vapaaehtoinen
huutokauppa, jossa myytiin kaikki Kokkolan irtain omaisuus, myös vanha perheraamattu, jonka sukuseura osti itselleen 1990 – luvulla.
Artturin veli Eemil Kokko kuoli hautausilmoituksen mukaan kotonaan Koliman Kokkolassa 29.71942 pitkällisen sairauden murtamana.
Eemil oli syntynyt 12.10.1879 Viitasaaren Koliman Kokkolassa ja haudattiin Haapasaaren hautausmaahan
elokuun 16 pnä 1942. Siunaustilaisuus alkoi hautausilmoituksen mukaan klo 9.45


Artur Kokko
Kuvassa Artur Kokko veljensä Eemilin arkun äärellä

Artur kirjoitteli runoja ja kronikoita, josta on muistoksi jäänyt tämä runo:


Runo

kirjoittanut Arthur Kokko

Humu kuuluu Hukkanalta tuolta Tanelin talolta.
Josfa Antti aikanaan istui illat pitkät tuolla pankolla parvesfa tupakisfa tuvan seutu.
        Kesät kurkia kuritti lavasoitten laitahilla- nyt on ajat aivan toiset, toiset pojat touhun päällä.
Kerholaiset kekkerisfä pönäkkänä pöydän pääsfa etukärryn enkelinä
    - Muuan on Itkosen isäntä hällä on Aapeli apuna toverina Tanelin poika
        Ehkempä lienee emäntänä tyttö peräpohjolasta muuan likka Muhokselta
            meijeska niinkuin myky vaan häneltä ei puutu kyky.
Siinä on Singekin sivusfa meidän Marttakin "mukana"
    vielä on Sainikin apuna Ryönholmi homman päällä vara emännäksi valittu
        monta muutakin mukana täsfä sankasfa sakisfa luku seurasfa samasfa -
Talvella on jokaisen joulu vuoden taite tammikuussa nytpä on köyhittä köyri
     palkallisten paras juhla Pyhänä riuskahti rinnustin poikki halkes rahe raatajalta
        jo reuskahti renkille kesä piijat herkes helluntaihin
Rengit astui arvokkaana reiluna rehellisenä marsfivat majurin lailla hemmin lailla halkyttävä
    Piijat kun pihlajanmarjat punaposket pulleroiset käyvät kiljuin peräsfa
        Nyt on teillä tiedosfanne vuoden tulo taskusfanne onhan teille maksettu palkka
            luettuna luvatut lantit vuoden palveltuanne pahasfa oltuanne orjan työsfä
Kallellaan nyt kaikki käyvät onhan pusfit pullollansa kukkarosfa kullan paino
     kulta painaa pahasti kulla kummasti vetääpi maahan miestä mutkallensa
Nyt ei paina pahasti olkapäitä orjan länget
    Nyt olet itse isäntä oma lehmäs on ojasfa elätä jos elätä tahi lypsä ja - lopeta
Tämän viikon viettoon vuoksi vaan on nauttiman ken elämästään ei nauti
     sen tappakoon tauti (mustilaisia tuli)
 

Eihän teitä emäntä moiti eikä intoile isäntä tuimilla tulisanoilla
jos viikon viettänet ilolla istut aina iltamisfa josfa joukolla menette
        kuleksitte kulta hanhet kynkäten kylän väliä
onhan kaikilla elonsa huonollakin leven hetket
    kaikkihan kalatkin vedesfa aallon karjaa ahvenetkin lyövät leikkiä lahella
        pitäähän kiiskit kisojansa sären sirrit seurojansa
Wasikatkin vallatonna lyövät leikkiä lehosfa kuluksi kesäisen päivän
    Miksi kulkis kumarasfa aina suuresfa surusfa ilotonna ihmislapsi
        Eihän se ole elämä aina kulkemista kukkasilla lasku laineen mukana
Lyhynen on onnen aika ilon aika ihmisellä
    Niinkuin kevät kukkasilla poutapäivä perhosilla
        Kun saapuu iästä ilta elämästä ehtoopuoli loppuu ilot itsestänsä
Kyllä huomen huolta tuopi aamu antaapi suruja
    Elon koulusfa kovasfa tarvitaankin tarmokkuutta
        tarvitaanpa toisinansa teräksestä tahdon voimaa mahti maaliman lusina
Tuota toivois todella soisi sulle Suomen lapsi että olis siveys sisäinen
    jaloin seppele sinulle pidä kaikista kohista omatunto tuomarina
        Tottele totuuden ääntä kuule ääntä ihmisyyden
Olkoon sulla suomalainen kotkan katse kaukomieli
    sydän rehti rinnasfasi ole ihminen ylevä

Emil ja Artur Kokko lohineen
Komea Koliman lohisaalis heinäkuussa 1930 kalojen paino oli 5,5 kg – 10,5 kg
kuvassa ovat Kokkolan talon isännät Emil ja Artur Kokko,
sekä keskellä M. Jääskeläinen samalta kylältä


Kokkolan niemen veneliiteri
Vas. Emil Kokko, Veikko Kokko, keskellä kaksi kesävieraana ollutta tyttöä, oik. Martta Kokko edessään Pauli Kokko


Kokkolan rantaa Kolimalta päin
Kokkolan ranta Kolima – järveltä nähtynä


Kokkolan vanha pihapiiri
Kokkola lähes alkuperäisessä kunnossaan 1800 – 1900 luvun vaihteessa


Kokkolan niemen kartta



Jättilaäisen kivet

Taru kertoo, että Viitasaaren Kolimankylässä olisi asunut jättiläinen. Kerrotaan tämän jättiläisen kantaneen säkillä Karjalanvuoresta kiviä Kolima – järven yli järven toiselle rannalla olevalle pellolle. Jättiläinen oli kantanut suurella säkillä kiviä kahden naapurin, Kivikkolan ja Variksen pelloille ja lähti sen jälkeen hakemaan uutta säkillistä järven toiselta puolelta.
Täytettyään säkin kivillä, jotka olisi pitänyt kylvää Kokkolan ja Leppäniemen pelloille, lähti jättiläinen jälleen kulkemaan Kolimajärven poikki.
Järvellä säkin pohjaan tuli reikä ja kivet putosivat järveen. Tähän paikkaan muodostui saari, jossa ei vielä tänäkään päivänä kasva puita.
Jättiläisen säkin mentyä rikki ei Kokkolan ja Leppäniemen pelloille riittänyt kiviä kun taas Kivikkolan ja Variksen tilojen ovat tosi kivikkoisia.
Iso on ollut jättiläinen ja iso säkki, sillä saaren paikalla on ollut vettä 5 – 6 metriä.
Tämän tarinan kuuli pikku – poikana Heikki Suihkonen (Viitasaari) vanhemmiltaan ja naapureiltaan Kolimajärven rantamilla. Tarina selittää miksi Kokkolan pellot ovat kivettömiä.

Tästä pääset takaisin historianhavinoihin

Tästä pääset etusivulle