REKOLASTA - MÄENPÄÄHÄN

Tilan perustaminen

Uudisasutuksen aallossa 1570 – luvulla Pihtiputaan kylään Alvajärven rannalle ilmaantui muiden muassa Rekolan talo.
Todennäköisesti kuninkaan metsästäjä ja lautamies Mikko Kammonen sai rakentaa talonsa valtion maille. Näiltä ajoilta
tiedämme vain sen, mitä Vanhan Viitasaaren historia on kertonut, eikä se ole paljon. Henkikirjat mainitsevat talon asujiksi
v. 1694 Heikki Heikinpojan ja v. 1707 Eskil Rekonpojan.

Kokkosen suvun elämä Alvajärven rantamilla lienee alkanut v. 1841. Silloin isossa jaossa muodostettiin Rekolan tila
omistajana Gustaf Gustafinpka Kokkonen, s.29.8.1769 Koliman Kokkolassa. Hänen vaimonsa nimi oli Beata os. Radikainen.

Gustaf Kokkonen sai tilansa virallisesti siis 72 – vuotiaana. Emme tätä nykyä tiedä, asuiko hän Rekolassa. Joka tapauksessa
 pariskunnalle oli syntynyt kaikkiaan seitsemän lasta. Näistä neljänneksi vanhin, Matts Kokkonen, s.3.9.1801, peri tilan isältään.

Vanhin asuintalo lienee sijainnut nykyisen Mäenpään takana paikalla, jossa on vieläkin pystyssä vanhoja pihlajia. Uusi tila
kaikkinensa tarjosi oivat elinmahdollisuudet suurellekin perheelle. Taloon kuului sekä järven että pikku jokien ja purojen rantamilla
 niittymaata 78 tynnyrinalaa. (Yksi tynnyrinala vastaa noin puolta hehtaaria.) Karjan rehu saatiin tuohon aikaan luonnonniityiltä.
Peltoa oli 16 tynnyrinalaa sekä Alvajärven länsi– että eteläpuolella, välillään viisi kilometriä järven selkää. Asuinalue tarjosi hyvät
 mahdollisuudet hankkia kalastuksella ja metsästyksellä lisäsärvintä ruokapöytään maataloustuotteiden jatkoksi.

Muistoja Pitkästä Piatista
    (Kertomus Pihtiputaan Kokkosten sukutilasta)

Matti Kokkosella oli vaimona Eeva os. Kauppinen, s.17.4.1804. Heille syntyi kaikkiaan neljä lasta. Vanhin lapsista oli tyttö
Beata Amalia,
s.28.7.1825. Hän avioitui aikanaan lähinaapuriin Mäkelään.
Muistitiedon mukaan hänet tunnettiin kylällä Pitkänä Piattina, joka sai luottamustehtäväkseen olla mm. kylän kätilönä.

Onni Tiainen muisti viisun hänen pojastaan, ilmeisesti Paavo nimisestä: "Tuoltapa tulloo, tuoltapa tulloo Pitkä Piatin poika,
 lahnanpäitä lakkarissa Johannalle soutaa."  Suvannonlahti oli kuuluisa lahnankutupaikka juhannuksen tienoilla. Siellä oli kaikille
yhteinen venesatama maihinnousua ja vaikkapa yöpymistäkin varten. Lieneekö Paavo heti riiuureissuillaan osoittanut kalamiehen taitonsa.
 Johannansa os. Turpeisen hän löysi Kurkilahdesta. Myöhemmin pariskunta rakensi Seläntauksen Mäkelän kantatilasta
saadulle maalleen Rantalan talon.

Rekolasta Mäenpäähän

Vanha Rekolan pirtti

Vaikuttaa siltä että Beata – Piatti ei perinyt Rekolan maita. Alkuperäinen tila sen sijaan jaettiin hänen kolmen veljensä kesken.
Näistä Johan, s.7.7.1834, muutti Rekolasta Seläntauksen Kurkiniemen torppaan. Sisarusparven nuorin, Lars, s.19.3.1838,
siirtyi Muurasjärven Koivukankaalle aluksi torpparina mutta myöhemmin hänet tunnetaan tilansa lunastaneena talollisena.
Veljeksistä Matti niminen (Matts), s.19.2.1832 jäi kantatilalle. Matin vaimo oli Seläntauksen Linnalta, nimeltään
Helena Maria os. Tiainen, s.3.10.1830.

Puheena olevan perinnönjaon yhteydessä erotettiin vanhasta kantatilasta Mäenpää n. 200 tynnyrinalaa tilaksi. Lohkomisasiakirja on
vuodelta 1908. Samalla kertaa 2/3 entisestä Rekolasta lohkottiin Uimalahden tilaksi ja sen omistajaksi tuli Aktiebolaget W. Gutzeit.
Todennäköisesti Johan ja Lars olivat myyneet perintöosuutensa, metsämaita Louhurannalta ja Seläntakaa, kyseiselle yhtiölle.

Miksi veljekset luopuivat metsistään, jää vain arvailujen varaan. Puutavarakauppa ei näillä seuduin ollut tuolloin käynnistynyt,
eikä metsästä ollut juuri tuloja. Sen sijaan metsäverotus aiheutti maanomistajille menoja. Vanhat ihmiset ovat kuvanneet, että
metsäyhtiöt puolestaan ostelivat hyvinkin halukkaasti metsiä nimiinsä. Paikkakunnalle on jäänyt hokemaksi erään ruotsalaisittain
 murtaen suomea puhuneen metsänostajan kehotus. "Myy pois, kohta temmata pois!

Veljeksistä Mäenpäähän jäänyt Matti oli muistitiedon mukaan viinaan menevä. Hänkin olisi halunnut myydä maansa yhtiölle,
 mutta vaimo Helena sai sen estettyä. Liena – mummo eli Mäenpäässä yli 90 vuotiaaksi. Hänen rukkinsa on vieläkin Mäenpäässä
muistona tästä taitavasta talonemännästä. Pari vuotta sitten kuollut Helmi Koljonen, joka myös oli syntynyt Linnan talossa Seläntauksessa,
 kertoi lapsena käyneensä sukulaistätinsä luona lämmittelemässä, kun hänet oli Seläntauksesta lähetetty kirkolle esim. kauppa – asioille.
Liena – mummo kyseli Helmiltä leikillään: "Mitä teillä keitettiin?" Kestitystäkään hän ei unohtanut:" Antoa tuolle tytölle leipäkakku!"
Ja Helmi sai voileivän ja lihaa leivinuunista isolta korkeareunaiselta uunipannulta.

Matti kuoli 66 vuotiaana. Hänestä ei jäänyt perheelle kovinkaan lämpimiä muistoja. Hän joi, mutta miksi? Sitä emme varsinaisesti tiedä.
Tarina kertoo, että Matilla olisi ollut sydänsuruja. Hänen mielitiettynsä jostakin syystä avioitui toisen kanssa. Muistot nostivat Matille
kyyneleet silmiin vielä kun hän sai kuulla soitettavan kuolinsanomakelloja entiselle rakastetulleen. - Kirkonkellot kuuluvat hyvin Mäenpäähän.

Suurperheensä

Matilla ja Helenalla oli kaksi poikaa, Johannes, s.8.9.1853 ja Kustaa, s.19.5.1855. Nämä avioituivat aikoinaan ja
heidän lapsensakin ehtivät avioitua ja asettua nuorikkoineen Mäenpäähän, kunnes siinä asui 18 hengen suurperhe. Iso tupa ja
kolme kammaria tulivat asutuiksi. Kesällä toki nukuttiin aitoissa

Mäenpään suurperheeseen ennen vuoden 1924 perinnönjakoa kuuluivat seuraavat jäsenet:

Johannes Kokkonen plso Hilma os. Paananen ja heidän lapsensa

Kustaa Kokkonen 1. plso Iida Maria os. Pasanen ja heidän lapsensa:

Kustaan 2. plso Miina os. Jämsen ent. Kananen
 

Perinnönjako 1924

Vuoden 1924 perinnönjaossa muodostettiin jälleen kolme maataloa. Yhteisestä kantatilasta saivat osansa niin
Mäenpää
ja Takapelto kuin Riiheläkin. Kaikki saivat metsää ja peltoa niin kirkolta kuin Seläntauksesta. Myös rakennukset jaettiin,
olivathan käsin veistetyt valmiit hirret uudisasukkaalle tuiki tarpeellisia.

Suurperheen asukkaista Johannes meni poikansa Kallen perheeseen Riihelään Seläntaukseen. Hänen vaimonsa Hilma meni toisen
 pojan Antin mukana Takapellolle Mäenpään naapuriin. Kustaa Kokkonen jäi vaimoineen tyttärensä Hildan perheeseen Mäenpäähän.

Amerikan sukulaisia

Kustaa Kokkonen oli kahdesti aviossa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Ida Maria Pasanen, s.29.7.1867, k.23.10.1916.
Kustaan toinen vaimo oli naapurista Jämsistä lähtöisin oleva Miina os. Jämsen ent. Kananen. Ensimmäisestä avioliitosta syntyivät
tyttäret Hilma ja Hilda. Jälkimmäinen avioliitto oli lapseton.

Kustaa ja Ida Kokkosen tyttäristä Hilma, s.23.7.1888, avioitui Matti Tiaisen kanssa, ja he asettuivat asumaan Kujanpäähän
Seläntauksessa. Pian perhe kuitenkin muutti Amerikkaan Wisconsin osavaltioon. Hilman yhdestätoista lapsesta Anna Autio kävi
miehineen ja tyttärineen joku vuosi sitten Suomessa. He asuvat Wyomingin osavaltiossa.

Sodan jälkeisinä vuosina kirjeet ja paketit kulkivat vilkkaaseen tahtiin yli Atlantin. Vanhan sukupolven väistyttyä on yhteydenpito
 hiipunut korkeintaan joulukorttien vaihdoksi.

Mäenpää nykyisin

Mäenpään talo siirtyi Hildan os. Kokkonen, s.6.2.1902, ja hänen miehensä Otto Tiaisen, s.25.9.1895, haltuun virallisesti v.1929.
Heille syntyi neljä lasta: Onni,  s.14.5.1921, Liisa, s.24.1.1923, Väinö, s.13.1.1925 ja Maija, s.19.4.1936.

Tästä Kokkosten kuudennesta Mäenpäässä syntyneestä sukupolvesta Liisa on perheineen asunut Korpilahdella, ja hän on
tehnyt elämäntyönsä suuren perheen äitinä.

Mäenpään perhe 1935 –

Veljekset Onni ja Väinö perheineen ovat hoitaneet maatilaa ja saattaneet sen kaikin puolin ajanmukaiselle tasolle. Tosin Väinö
kuoli sydänkohtaukseen inhimillisesti katsoen liiankin varhain, 42 – vuotiaana. Sen jälkeen hänen leskensä ja ainoa poikansa Reino
muuttivat omaan asuntoon ja muualle töihin.

Onni Tiainen on maanviljelyksen ohella toiminut monissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä ja mm. maatalousyrittäjien
eläkeasiamiehenä. Lähes kolmekymmentä vuotta hän oli puheenjohtajana Pihtiputaan kunnan sosiaalilautakunnassa ja
holhouslautakunnassa sekä Sisä – Suomen sairaalan liittohallituksessa. Samoin mm. Pihtiputaan Säästöpankin hallituksen puheenjohtajana
vierähti useampi vuosikymmen. Tätä nykyä hän elää Mäenpään nurkkanaapuriksi v.1989 rakennetussa paritalossa tyttärensä Irjan kanssa.

Maija muutti perheineen omakotitalostaan Mäenpäähän Hilda – mummun tueksi sen jälkeen kun hän oli jäänyt yksin. Maija on
toiminut leipätyökseen pitokokkina ja leipomotyöntekijänä. Nykyisin hän hoitaa Mäenpään taloa ja pihapiiriä.

Kusti ja Miina Kokkosen perhe

Edessä: Kusti ja Miina Kokkonen, mummin sylissä kasvattitytär Ellen Kolehmainen.
    Takana: Hilda ja Otto Tiainen, lapset  Liisa, Väinö ja Onni Tiainen

Seitsemännen sukupolven Mäenpäässä syntyneet ovat kaikki kouluttautuneet muihin ammatteihin kuin maatalouteen. Suurimmaksi
osaksi he ovat muuttaneet pois Pihtiputaalta. Kirkonkylän kaava-alue ulottuu tätä nykyä Alvajärven rannoille asti. Vanhojen asuinpaikkojen
naapurustoon onkin viime vuosina rakennettu useita uusia omakoti- ja rivitaloja.

Mäenpään talo on siis eräs tukikohta sukujuurien monihaaraiselle verkostolle ja yhteydellemme Kokko-Kokkonen sukuun.

Koonneet Onni Tiainen ja Irja Tiainen

Rekola — Mäenpää

Tästä pääset takaisin historianhavinoihin

    Tästä pääset etusivulle