Kirjoittanut Hukkanan isäntä Arthur Kokko.
Humut kuuluu Hukkanalta
Tuolta Tanelin talosta.
Jossa Antti aikanaan
istui illat pitkät
tuolla pankolla parvessa
tupakissa tuvan seutu.
Kesät kurkia kuritti
lavasoitten laitahilla –
Nyt on ajat aivan toiset
toiset pojat touhun päällä
Kerholaiset kekkerissä
pönäkkäänä pöydän päässä
etukärryn enkelinä –
Muuan on Itkonen isäntä
hällä on Aapeli apuna
toverina Tanelin poika
Ehkempä lienee emäntänä
tyttö Peräpohjolasta
muuan likka Muhokselta
meijeska niinkuin myky
vaan häneltä ei puutu kyky.
Siinä on Singekin sivussa
meidän Marttakin mukana
vielä on sainikin apuna
Ryönholmi homman päällä
vara emännäksi valittu
monta muutakin mukana
tässä sankassa sakissa
luku seurassa samassa.
Talvella on jokaisen joulu
vuoden taite tammikuussa
nytpä on köyhittä köyri
palkallisten paras juhla
Pyhänä riuskahti rinnustin poikki
halkes rahe raatajalta
jo reuskahti renkille kesä
piijat herkes helluntaihin
Rengit astuu arvokkaana
reiluna rehellisenä
marssivat majurin lailla
hemmin lailla helkyttävä
Piijat kun pihlajanmarjat
punaposket pulleroiset
käyvät kiljuin perässä
Nyt on teillä tiedossanne
vuoden tulo taskussanne
onhan teille maksettu palkka
luettuna luvatut lantit
vuoden palveltuanne pahassa
oltuanne orjan työssä
Kallellaan nyt kaikki käyvät
onhan pussit pullollansa
kukkarossa kullan paino
kulta painaa pahasti
kulla kummasti vetääpi
maahan miestä mutkallensa
Nyt ei paina pahasti
olkapäitä orjanlänget
Nyt olet itse isäntä
oma lehmäs on ojassa
elätä jos elätä
lahi lypsä ja – lopeta
Tämän viikon viettoon
vuoksi vaan on nauttiman
ken elämästään ei nauti
sen tappakoon tauti
(mustilaisia tuli)
Eihän teitä emännät moiti
eikä intoile isännät
tuimilla tulisanoilla
jos viikon viettänet ilolla
istut aina iltamissa
jossa joukolla menette
kuleksitte kultahanhet
kynkäten kylän väliä –
onhan kaikilla elonsa
huonollakin levon hetket
kaikkihan kalatkin vedessä
aallonkarja ahvenetkin
lyövät leikkiä lahella
pitäähän kiiskit kisojansa
sären sirrit seurojansa
Wasikatkin vallatonna
lyövät leikkiä lehossa
kuluksi kesäsen päivän
Miksi kulkis kumarassa
aina suuressa surussa
ilotonna ihmislapsi
Eihän se ole elämä aina
kulkemista kukkasella
lasku laineen mukana
Lyhynen on onnen aika
ilon aika ilmisellä
niinkuin kevät kukkasilla
poutapäivä perhosilla
Kun saapuu iästä ilta
elämästä ehtoopuoli
loppuu ilot itsestänsä
Kyllä huomen huolta tuopi
aamu antaapi suruja
Elon koulussa kovassa
tarvitaankin tarmokkuutta
tarvitaanpa toisinansa
teräksestä tahdon voima
mahti maaliman lusinata
Tuota toivois todella
soisin sulle Suomen lapsi
että olis siveys sisäinen
jaloin seppele sinulle
pidä kaikissa kohissa
omatunto tuomarina
Tottele totuuten ääntä
kuule ääntä ihmisyyden
Olkoon sulla suomalainen
kotkan katse kaukomieli
sydän rehti rinnassasi
ole ihminen ylevä
Runon lahjoitti sukuseuralle Erkki Grönholm Viitasaaren Kärnästä – kiitokset siitä hänelle.